AUTOJA, AUTOJA

Harjoittelussa Mobilian Autokylässä

Vietin harjoittelussa helmi- ja maaliskuun.

 

Tehtävä 1. Rekvisiitta varaston siivous.

Pesin vaatteita ja tuuletin pakkasessa niitä mitä ei voinut pestä. Järjestelin kaikki tavarat omille paikoilleen ja karsittin huonot pois. Varastosta tuli erittäin siisti ja vaatteetkin ovat mukavasti taas järjestyksessä

Tehtävä 2. Sisäliikennepuiston rekvisitointi.

Liikennepuistossa oli valmiina keinulauta, pienten lasten aidattu ajo-alue, reitti ja muutamia kuusia.

Onnekseni olin pöyhinyt rekvisiitta varaston ympäri ja tiesin mitä käyttökelpoista talosta löytyy.

Sinistä messumattoa lammeksi, vihreää nurmeksi.

Tekokasveja sinne tänne, jopa lumpeita veden pinnan päälle.

Kiviä, lintuja, jäniksiä kuusien kaveriksi.

Senille syntyy pahvista puu. pilvi, kukka ja lintu

Tehtävä 3. Autoja, Autoja- näyttelyn rakentaminen

Olin harjoittelun aikana auttamassa vuosittain vaihtuvan Teemanäyttelyn rakentamisessa. Autoja, Autoja näyttely kertoo henkilöautoistumisesta 1900-luvulta tähän päivään saakka. 

Tein erinäisiä pieniä avustustehtäviä ennen kuin karkasin tekemään lopputyötäni. Maalasin 15 m pitkään lankku-aitaan lankkuja, leikkasin messumattoja autojen alle, asettelin pirtulekkerin turvaan muovikuvun alle ja kiinnitin vaijerilla. Paljon tuli tehtyä erinäisiä pieniä hommia, mutta isoin työ oli asetella useita pienoismalleja lasivitriiniin. Vitriinien lasihyllyille tein ensin mesuumatot joiden päälle autoja aseteltiin.Osa pienoismalleista oli paketeissa ja ne piti ottaa äärimmäisen varovasti pois ja ruuvailla irti alustoistaan.

 Kuva: Pienoismalleja on yhteensä 481 mutta ihan kaikkia en itse ole laittanut esille.

Lankkuaita

Piikkimatto, pirtulekkeri ja pirtukanisterit



Näin nostetaan auto maton päälle. Niksin näytti työpaikkaohjaajani. Ei tullut rumia jälkiä mattoon rangereiden käytöstä ja kun ei enää oikein olut tilaa siirrellä autoa.

Näin paljon maksat autosi hinnasta veroihin.

Mitä ihmettä Liito-orava tekee automuseossa?

Kurre oli tärkein kaikista, vaikka olikin hyvin pieni. Kurre matkusti Luonnontieteellisestä museosta Mobiliaan ja sai itselleen aivan oman vitriinin. Kohtalokas vuosi 2001 oli päättänyt, että tämän Liito-oravan elämä päättyy ojanpenkalle. Kurren matka kuitenkin jatkuu edelleen täytettynä kertomassa olemassa olostaan niillekkin jotka sellaista eivät ole elävänä nähneet. Omaksi onneksi itse olen sellaisia saanut ihastella elävänä luonnossa. Kurren vitriinin rekvisitointi jäi minun harteilleni. Ensimmäisenä tutustuin liito-oravasta löytyvään faktatietoon, elintavoista ja ympäristöstä ruokailutottumuksiin. Niinpä Kurre sitten sai isojen muovikuusien latvat kuusiksi, vihreän messumaton metsän maastoksi, muutaman kävyn ja punaisen ladon seinän taustakseen. Lato idea syntyi siitä, että itse olen nähnyt liito-oravan kiipeilemässä ladon seinällä.

Mobiliassa uusio käytetään rakennusmateriaalit moneen kertaan ja hyötykäytetään kaikki mahdollisimman hyvin. Lato syntyikin aiemmin pätkityn lankkuaidan ylijäämä paloista.

Saanko esitellä, Itse Kurre liitelemässä uudessa yksiössään!

Loppu katsaus

Työharjoittelussa oli erittäin mukavaa ja sain paljon vastuuta. Kehuja unohtamatta. Mielenkiintoista oli tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ovat paljon touhunneet autojen kanssa. Sain monia hyviä vinkkejä joita voi soveltaa oman alan puolelle.